Teijan blogi

Wednesday, 15 November, 2006

Pro Fide -veteraanit voimissaan

Filed under: suomeksi — Teija @ 10:37 am

Legendaarisen Pro Fide -yhtyeen lähes alkuperäiskokoonpano heitti tänään konsertin Kangasalan kirkossa. Olipa elämys!

Muistelen samaa Pro Fidea 1970-luvulla, jolloin sitä nuoduudessani olin kuulemassa. Nämä olivat niitä parjatun viidesläisen herätysliikkeen kulta-aikoja. Erityisesti mieleeni on painunut noilta ajoilta pyöreällä Jeesus on Herra -merkillä varustetut paidat. Olipa itsellänikin silloin tuollainen asuste – harmaa collegepaita, jossa teksti oli tummansinisellä. Odotin siis innolla, olisiko kavereilla legendaariset paidat päällä, enkä pettynyt. Tosin heillä oli T-paidat, joissa värit oli päinvastoin: sinisellä pohjalla harmaa Jeesus on Herra -teksti.

Pro Fide -yhtyeen perustajajäseniäBändin subliikkimies ja uskaltaisin sanoa – keulahahmo – oli Matti Vanhanen. Joo, toistan vielä: Matti Vanhanen, minkäs mies nimelleen mahtaa! Bändin alkuperäiskokoonpanoon kuuluu kaksi Vanhasen veljestä. Toinen oli Tuomo Vanhanen, joka on nykyisin Kangasalan seurakunnan palkkalistoilla, ja hänen ansioistaan ilmeisesti konsertti oli saatu Kangasalan kirkkoon. T. Vanhanen vaikutti olevan hyvissä ja vetreissä voimissa, eikä M. Vanhasenkaan voimissa ollut valittamista. Kosketinsoittimissa oli Hannu Nyman, rummuissa oli nuorempaa sukupolvea edustava lainamies Kuusankoskelta. En muista hänen nimeään, mutta hän hoiti kyllä hyvin Pro Fide -tyyliin hommansa. Lisäksi remmissä oli Pauli Tuohioja, joka on säveltänyt paljon alkuperäiselle Pro Fidelle, ja ollut tietty bändissäkin mukana jo ammoin. Laulusolisti oli Jouni Ilmolahti. Hän oli ainoa, jolla ei ollut Jeesus on Herra -paitaa – syystä että tarpeeksi isoa kokoa ei hänelle kuulemma löytynyt.

Hiukka jännitti, ainakin minua – irtoaisiko vehkeistä soittoa vai ei? Tulisiko laulua? Musiikki lähti kulkemaan melko kivasti heti ekasta kappaleesta. Toisena kappaleena bändi heitti takuuvarman “Oi Jeesus mestari”, ja nyt alkoi kulkea jo M.Vanhasen ja Jounin duolaulukin, ja tunnelma alkoi nousta kattoon. Sinne Kangasalan kirkon kattoon, jossa on 365 tuikkivaa tähteä – yksi kullekin päivälle.

Yleisössä oli paljon sellaisia, jotka olivat 70-luvulla viimeksi Pro Fidea suunnilleen tässä kokoonpanossa kuulleet, ja tutut kappaleet kaivoivat muistikuvia alitajunnasta – uskallan väittää, että muillakin kuin minulla.

Konsertti noudatti prikulleen samaa kaavaa kuin ammoin. Kertaakaan ei esitetty kahta kappaletta peräkkäin. Tämä huvitti minua aika tavalla. Olin unohtanut, miten Pro Fide -konsertin kaava menee, mutta sehän on ihan oma genrensä. Musiikkizipale, sen jälkeen todistuspuheenvuoro, joka on täyttä asiaa, mutta kuitenkin… koko yleisö kihelmöiden odottaa, että esittäis ny jo taas musiikkia. Sitten yleisön huokaukseen vastataan, mutta Pro Fide esittää vain yhden biisin – vain yhden! Sitten ajallisesti noin 2-3 kertaa pidempi pätkä todistusta (puhetta). Ja taas yleisö kiemurtelee ja odottaa, että ku ne laulais ny taas jne. Luulenpa, että tuolloin 70-luvulla en oikeastaan huomannutkaan, että osaltaan juuri tämä kaava tekee Pro Fide -konsertista Pro Fide -konsertin.

M. Vanhanen esitti yhden kappaleen uutta tuotantoaan, ja yllätys yllätys! Ainakin minun mielestäni se oli ehdottomasti musiikillisesti illan helmi. Tarkoitan, että sävellyksenä se oli nerokas. Ei mikään neljän soinnun yksinkertainen perusbiisi, vaan nautittavaa musaa, ihania kekseliäitä sointuja. Onkohan M.Vanhasessa oikeasti enemmäkin muusikon vikaa? Muu ohjelmisto olikin sitten vanhaa taattua seitkytlukua.

Vanhasten veljesten äiti oli kuollut viime viikon torstaina. Tätähän ei voinut mitenkään etukäteen olla tiedossa silloin, kun konserttia oli järjestelty Kangasalan kirkkoon. Eli alkuperäisen Pro Fiden raju come back olikin sitten samalla Vanhasten veljesten äidin muistokonsertti.

Mitä hengelliseen antiin tulee, kaverit totesivat jokusen kerran, että sanoma taisi olla vähän turhan mustavalkoista silloin nuoruudessa. Siinä olivat viisastuneet, ja yleisö tiesi, mistä bändi puhui. Olivat kai aika monet kokeneet jotakin samaa.

Olen muuten viime aikoina usein pohtinut, pitäisikö erota kirkosta. Mitä järkeä sinne on maksaa veroa, kun ei sieltä edes hautapaikkaa saa ilmatteeksi! No, jostakin syystä tänään tulin siihen tulokseen, että kyllä siihen konklaaviin on ihan hyvä kuulua. Siellä yritetään edistää ihan samaa sanomaa, mihin minäkin uskon. Sanakäänteet vain ovat melko erilaiset kuin enempi uskontoneutraalin henkisen tien kulkijan sanavalinnat. Mutta väliäkös tuolla, kunhan tarkoitusperä on sama.

Advertisements

2 Comments »

  1. Paitsi että konsertti noudatti samaa kaavaa kuin ennen muinoin, oli Kangasalle tullut pidempienkin matkojen päästä kuuntelijoita, mikä oli tyypillistä monille Pro Fiden alkuaikojen konserteillekin. Tulimme nimittäin Helsingistä parin kaverini kanssa kuuntelemaan Ukko-Pro Fiden comebackia ja tavallaan tämä oli nostalgiakeikka minulle itsellenikin: muutettuani Helsinkiin en ollut käynyt synnyinkuntani Kangasalan kirkossa sisällä kahteen vuoteen. Olen jo vuodesta 2000 lähtien ollut hyvin kiinnostunut Juha Kelan aikaisesta ja jo ennen häntä vaikuttaneesta Pro Fidestä, joten tätä keikkaa en voinut jättää väliin. Menomatkan ajan viritimme tunnelmaa kuuntelemalla Hän Muutti Kaiken-levyä auton stereoissa ja näin virittäytyneet tunnelmaan. 😀

    Itselleni illan settilistasta kolahti varmaan eniten Miksi Sä Viivyt. Bluesin ystävänä tämä kappale on kuulunut vanhan Pro Fiden suosikkeihini jo heti sen kuultuani ja näin livenä se toimi uudelleen sovitettuna vieläkin paremmin. Myös yhteislauluiksi laulatetut Hän Muutti Kaiken ja Yksi Nimi Ylitse Muiden lämmittivät mieltä. Parempaa biisiä aloittaa konsertti, kuin Kai Kertoa Saan, ei varmaan olisi ollut. Sehän toimii aloitusraitana myös heidän aivan ensimmäisellä levytyksellään. 🙂 Myös Jounin pitämä todistuspuhe teki minuun syvän vaikutuksen. Vaikka joidenkin mielestä he olisivat saaneet soittaa enemmän ja puhua vähemmän, niin minä puolestaan pidin hommasta nimenomaan tuon kaavan vuoksi (mutta eri tavalla on varmaan lupa ajatella). Ei sellaiseen nykyään juuri törmää.

    Kaiken kaikkiaan konsertista jäi suuhun erittäin hyvä maku! Vaikka miehet eivät olleet soittaneet yhdessä yli 30 vuoteen, oli bändisoiton taso korkea, ehkä vieläkin korkeampaa mitä silloin muinoin.

    Comment by Jussari — Saturday, 18 November, 2006 @ 2:13 am | Reply

  2. Kiitos, kiva kun täydensit raporttia.

    Comment by teija — Tuesday, 16 January, 2007 @ 8:38 pm | Reply


RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

%d bloggers like this: